Falco

VH14-011-0019


Hannover-ori
Syntynyt 01.06.2013 (8-v. 01.12.2013)
Säkäkorkeus 167 cm
Kasvattaja Hans Holzel
Omistaja Airlea Sporthorses, VRL-00091
Koulupainotteinen, ko Grand Prix
KRJ-I (03/15)

Falco on komeaakin komeampi musta hannover-ori, joka on täysin vailla vertaansa. Pohjimmiltaan se on hyvin villi ja vapaa, mutta Falcosta löytyy kuitenkin myös uskomatonta syvyyttä ja herkkyyttä. Falco on hirveän huumorintajuinen hevonen. Minulle se on rakkain kaikista, mutta monella tuntuu olevan ongelmia ymmärtää tätä oria täysin tai edes osittain. Välillä itsekin epäilen Falcon älykkyyttä vakavasti, mutta aina lopulta päädyn samaan lopputulokseen: elämä ilman tätä oria olisi tylsää. Falco vaatii paljon ihmiseltään mutta antaa monin verroin enemmän takaisin.

Ratsuna Falco osaa olla oikukas, mutta taitavan ja määrätietoisen ratsastajan käsissä se on kuin sulaa vahaa. Se ei anna mitään ilmaiseksi ja moni voisi pitää sitä hieman laiskana, mutta oikean ihmisen käsissä se on kaikkea muuta. Kun Falco ymmärtää ratsastajan olevan tosissaan, se itsekin keskittyy aivan uudella tavalla ja antaa tällöin aina kaikkensa. Sen liikkeet ovat lennokkaat ja rytmikkäät. Etenkin kür-luokissa Falco tuntuu heräävän eloon vielä eri asteella kuin tavallisesti. Musiikin tahdissa sen meno tuntuu käsittämättömän vaivattomalta ja vaikuttaa siltä kuin se toimisi täysin ajatuksen voimalla. Falcoa voisikin melkein kuvailla musikaaliseksi hevoseksi.
Maastolenkkejä Falco rakastaa koko sydämensä kyllyydestä. Sopivilla suorilla pätkillä se tahtoisi aina päästellä tuhatta ja sataa mutta toisaalta se osaa myös rauhoittua luonnon rauhaan.

Hoidettaessa Falco on veikeä tapaus, jonka kanssa saa aina olla varuillaan. Falco on kyllä kiltti, mutta se tykkää kokeilla rajojaan vähän turhan usein. Sen takataskussa tuntuu olevan miljoona temppua ja jippoa eri tilanteisiin, tylsää sen kanssa ei siis tule koskaan olemaan. Muiden hevosten kanssa Falco tulee hyvin toimeen, tammojen kanssa liiankin hyvin. Jos viidenkymmenen metrin säteellä on tamma, Falco pörhentelee ympäriinsä kuin mikäkin macho ja sen hallinta voi tällöin käydä hankalaksi. Hoitajan kannattaa siis aina olla varuillaan ja pysyä tilanteen tasalla, tai mieluiten hieman Falcon edellä.
Kisapaikoilla Falco aistii tukijoukkojensa mielialan hyvin vahvasti ja käyttäytyy sen mukaan. Jos kisahoitaja onnistuu pysymään täysin tyynenä ja määrätietoisena koko ajan, ei Falcokaan turhia hötkyile vaan on varsin joviaali tapaus.
Erikoistilanteet sujuvat yleensä yllättävän mallikkaasti, tosin nuorempana Falco oli aivan mahdoton kengitettävä: se ei millään olisi tahtonut seistä rauhassa paikallaan vaan yritti aina jossain kohtaa loikkia kolmijalkaisena karkuun. Onneksi ikä on tuonut järkeä tämänkin paksukalloisen ilmestyksen päähän. Toivottavasti jatkossa järkeä tulisi vielä hieman lisää, mutta odotukseni eivät ole erityisen korkealla. Ja onneksi Falco on omalla tavallaan maailman mainioin hevonen ihan tällaisenaan.

Falcon isä, Der Komissaar (m, 170 cm), oli vankkarakenteinen saksalaissyntyinen ori, joka varasti huomion tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä musta komistus oli vahva ja arvonsa hyvin tunteva hevospersoona, mikä aiheutti hankaluuksia ja harmaita hiuksia kotitallilla. Toisaalta samaisesta syystä ori kantoi itsensä upeasti ja liikkui näyttävin askelin, joten oikean ratsastajan käsissä siitä sai ehdottoman kouluratojen kuninkaan. Grand Prix -tason ykkösratsu ei jäänyt myöskään tammanomistajilta huomaamatta, vaan ori jätti jälkeensä ison joukon menestyneitä jälkeläisiä.

Rock Me Amadeus (trn, 168 cm) oli tummanruunikko kouluhannover maineikkaasta suvusta. Ori lunasti suvun asettamat paineet, eikä tuottanut pettymystä - sillä oli poikkeuksellisen tasainen luonne ja korkea työmoraali, joten huipputason ratsuksi kapuaminen sujui helposti. Uransa aikana Rock Me Amadeus nähtiin usein kansainvälisisten koulukilpailuiden kärkisijoilla, kunnes 17-vuotiaana siirtyi täysin jalostuskäyttöön. Ori periytti jälkeläisilleen vankkaa suorituskykyä ja komeaa ulkonäköä.

Junge Roemer (rt, 168 cm) syntyi tunnettuun saksalaissiittolaan, josta se myytiin eteenpäin Belgiaan. Rautiaasta läsipäästä koulutettiin hyvällä menestyksellä upea kouluratsu. Ympäri Eurooppaa kiertäneen orin ura oli varsin nousujohteista, mutta loppui kuitenkin lyhyeen tämän jouduttua vakavaan auto-onnettomuuteen synnyinmaassaan Saksassa. Vasta 9-vuotias Junge Roemer jouduttiin lopettamaan, mutta onneksi lähes kaikki jälkeläiset - niistä muutamista joita ori oli kerinnyt saamaan - jatkoivat menestyksekkäästi siitä, mihin niiden isän ura oli jäänyt.

Falcon isänisänemä oli pieni ja heiveröinen tamma, joka kantoi nimeä Ganz Wien (rt, 163 cm). Rumaksikin kutsuttu maksanrautias pääsi pitkän ja kivisen tien jälkeen näyttämään kyntensä kouluradoilla. Siitä ei koskaan tullut kilpakenttien valovoimaisinta tähteä ja epäilijöitä riitti aina, mutta kaikesta huolimatta tamma loi kuitenkin oikein kelvollisen uran. Elämänsä aikana Ganz Wien varsoi viisi jälkeläistä, joihin lukeutuu muunmuassa kansainväliseen maineeseen noussun Rock Me Amadeus.

Falcon isänemä on selkeästi tuntemattomampi tapaus. Dada Love (m, 165 cm) vietti koko elämänsä Saksan valtionsiittolassa periyttäjätammana. Luonteeltaan tyyni ja lempeä hevonen ei siis päässyt luomaan uraa kilparatsuna, mutta jätti jälkeensä silti hienoja jälkeläisiä. Dada Loven karvapeite oli lähes sysimusta lukuunottamatta suurten, tummien silmien väliin muodostunutta tähteä.

Garbo (rn, 169 cm), Falcon isänemänisä, oli varsin komea ja vankkaa tekoa oleva ruunikko. Hieman arvaamaton ja äkkipikainen ori läpäisi ikätestinsä, mutta vaikean luonteensa vuoksi sen kilpaura ei lähtenyt nousukiitoon. Garbon erittäin hyvä rakenne kuitenkin kompensoi heikkoa kouluratsastusmenestystä - ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Jälkeläisiä syntyi monia, joista osa sai isänsä kipakan luonteen, osa taas ihanteellisen ulkomuodon. Myös kouluradoilla menestyjiä on mahtunut joukkoon.

Falcon isänemänemä, Nachtflug (vrt, 166 cm), syntyi saksalaiselle yksityistilalle. Perheen nuorimmainen poika halusi kokeilla siipiään kilparatsastajana ja säpäkkä, vaaleanrautias tamma sopi tarkoitukseen mainiosti. Vikkelänä ja varmajalkaisena tunnettu Nachtflug oli pätevä kenttäratsu etenkin maasto- ja esteosuuksilla, mutta kouluradalla sen kärsivällisyys oli aina koetuksella. Ratsukko pääsi kerran osallistumaan jopa kansainvälisen tason kilpailuihin ja toi kotikyläänsä vielä sijoituksenkin. Kyseisten kilpailuiden jälkeen Nachtflug jäi ansaitulle eläkkeelle ja varsoi vanhoilla päivillään muutamia jälkeläisiä.

Falcon emä, Jeanny (rt, 165 cm), on kaunis, leiskuvan punaisen karvapeitteen omistava raudikko, joka viettää nykyään eläkepäiviään saksalaisella yksityisomistajalla. Se on nuoresta asti ollut kovin herkkäluontoinen hevonen, eikä huoli selkäänsä ketä tahansa. Kuuliaisena ratsuna se kyllä tottelee ratsastajan kuin ratsastajan apuja, mutta helposti tuloksena on vain hämillään suoritettua rämpimistä. Uransa alussa Jeannysta kyllä kuoriutui oikeissa käsissä hieno kouluratsu - kotitallilla. Kilpailutilanteiden hälinä ja paineet olivat usein liikaa tamman heikolle stressinsietokyvylle, joten mainittavaa menestystä ei päässyt syntymään.

Dance Mephisto (tprt, 170 cm) on Falcon emänisä. Tämä tummanpunarautias tähtipää oli elinaikanaan tuttu näky kotimaansa Saksan koulukentillä, mutta pääsipä se käymään myös muutamissa kansainvälisissä kilpailuissa. Ori läpäisi ikätestinsä leikiten ja sai kiitosta erityisesti ilmavista, elastisista liikkeistään. Ahkera kilpaileminen tuotti tulosta - Dance Mephisto kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle, eikä vähiten mainion kilpailumenestyksen takia. Myös monet orin jälkeläisistä ovat perineet isänsä komean ulkomuodon ja näin ollen menestyneet hyvin näyttelyissä ja kantakirjaustilaisuuksissa.

Out of the Dark (mrn, 168 cm) varttui Saksan valtionsiittolassa, selviytyi ikätesteistä kunnialla ja astui muutamia tammoja varsin nuorella iällä. Ärhäkkä mustanruunikko ajautui kuitenkin kesälaitumella pahaan tappeluun ja loukkasi jalkansa pysyvästi. Lupaavan orin tulevaisuudennäkymät hiipuivat ja lopulta se myytiin yksityisomistukseen, josta se myytiin vielä eteenpäin muutamaan otteeseen. Viimeiseksi jääneellä kotitilallaan huono-onninen Out of the Dark ruunattiin. Sitä pidettiin lähinnä harrasteratsuna, sillä vammautunut jalka ei kestänyt kovaa rasitusta. Näin ollen muutamat, nuoruusvuosina hankitut jälkeläiset jäivät hevosen ainoiksi.

Einzelhaft (rt, 170 cm) oli suuri ja hontelo tamma, joka vietti koko elämänsä siitoshevosena. Se pääsi elämänsä aikana käymään muutamissa pikkukilpailuissa sen kummemmin menestymättä. Einzelhaftin valttikorttina ei siis ollut ihanteellinen rakenne tai kilpailumenestys, vaan maineikkaat sukujuuret. Sukupolvien välissä toimivana periyttäjätammana raudikko oli siis hyvä - se sai kahdeksan varsaa, joista lähes kaikki menestyivät koulu- tai estehevosina.

Falcon emälinja jatkuu kuvankauniiseen Vienna Calling (rnkm, 167 cm) -nimiseen tammaan. Hyvärakenteinen ja tarmokas ruunikonkimo vaikutti Pohjoismaissa - se myytiin nuorella iällä Ruotsiin. Uudessa kotimaassaan tammasta koulutettiin taitava estehevonen, joka tunnettiin eteenpäinpyrkimyksestään ja matkaavoittavista askelistaan. Se voitti useita kilpailuita ja pääsipä se kantakirjatilaisuudessakin toiselle palkinnolle. Vaiherikkaan uransa varrella tamma ei kuitenkaan ei kuitenkaan ehtinyt saamaan montaa varsaa. Kolmesta jälkeläisestä jäi henkiin kaksi.

Skandal (rn, 165 cm) oli nimensä mukaisesti aikanaan melkoinen skandaalinaiheuttaja. Pienestä ja heiveröisestä orista kasvoi urhea kenttäratsu, jonka uran tähtihetkiin kuuluvat useiden kansainvälisten kilpailuiden voitot. Se oli kotikylänsä sankariruunikko ja huippuvuosinaan myös koko Saksan kenttäratsastuspiirien ehdoton suosikkiyksilö. Se jätti jälkeensä yli sata jälkeläistä, joista monet ovat yltäneet korkealle, joskaan eivät aivan yhtä korkealle kuin isänsä.

Europa (km, 167 cm) oli säpäkkä pikkutallin kasvatti, joka toisinaan kyllä käyttäytyi kuin Euroopan omistaja. Se kiersi muutamia koulukilpailuita kohtalaisella menestyksellä. Hyvärakenteinen Europa kävi pyörähtämässä myös muutamissa näyttelyissä päästen jopa BIS-kehiin. Tämä kimo jätti jälkeensä neljä jälkeläistä, joiden menestys oli yllättävänkin vaihtelevaa.

30.11.2013 Pirunkorpi, KRJ-cup, GP, 2/164
07.12.2013 Heavyweight Drafting, KRJ, GP, 3/30
08.12.2013 Heavyweight Drafting, KRJ, GP, 4/30
09.12.2013 Bellgrove, KRJ, GP, 4/30
10.12.2013 Bellgrove, KRJ, GP, 2/30
12.12.2013 Kuninkaankartano, KRJ, GP, 1/36
12.12.2013 Kilpailukeskus Ginger, KRJ, GP, 3/43
13.12.2013 Kilpailukeskus Ginger, KRJ, GP, 2/43
19.12.2013 Cirion Stud, KRJ, GP, 4/30
20.12.2013 Cirion Stud, KRJ, GP, 1/30
22.12.2013 Golden League Sporthorses, KRJ, GP, 5/30
29.12.2013 Jadessa Warmbloods, KRJ, GP, 2/30
30.12.2013 Tackleberry, KRJ, GP, 1/40
27.01.2014 Jadessa Warmbloods, KRJ, GP, 4/30
28.01.2014 Jadessa Warmbloods, KRJ, GP, 3/30
28.01.2014 Kilpailukeskus Stewart, KRJ, GP, 4/40
30.01.2014 Kilpailukeskus Stewart, KRJ, GP, 2/40
01.02.2014 Heavyweight Drafting, KRJ, GP, 5/40
04.02.2014 Armas, KRJ, GP, 3/40
10.02.2014 Armas, KRJ, GP, 5/40
20.02.2014 Vaapukka, KRJ, GP, 1/30

---

27. huhtikuuta 2014, kouluvalmennus, valmentajana Cery
Ori liikkui kevyesti kun ratsastaja lämmitteli sitä ravissa. Falco kokosi itsensä upeasti ja käytti hyvin myös takapäätä. Ratsukon kommunikointi selvästi toimi, sillä ori antoi kaikkensa. Lämmittelyssä otettiin lähinnä temmonvaihteluita ja laukanvaihtoja. Pitkät sivut ravattiin lisätysti, lyhyet sivut kootusti ja jokaisen kierroksen jälkeen lähdettiin kahdeksikolle, jossa tehtiin laukanvaihdot ensin joka kolmannella, seuraavaksi joka toisella kerralla. Tämä oli loistavaa jumppaa Falcolle, kun asetusta vaihdettiin vähän väliä ja kyljetkin venyivät kumpaankin suuntaan. Orin kanssa ei tuntunut olevan mitään ongelmia, sillä ratsukko oli selvästi kokenut yhdessä paljon. Kävimme läpi Grand Prix -rataa ja sitä, mitä ongelmia se tuottaa juuri tälle ratsukolle. Valmentajakaan ei voinut kuin ihailla tätä upeaa oria ja sen taitoja!

12. maaliskuuta 2014, kouluvalmennus, valmentajana Norpatar
Eilen valmensin Leonia, mutta tänään on toisen tumman hurmurin vuoro. Falco verrytteli lennokkaassa ravissa maneesissa ja Scilla herätteli oria kuulolle. Alkuun ori vaikutti hiukan tahmealta, vaikka jalat kyllä nousivat ihan mukavasti irti maasta, mutta liike ei oikein lähtenyt eteen. Niinpä aloitimmekin räjähtävillä lisätty laukka -lävistäjillä ja jatkoimme kulman kootussa vastalaukassa. Päätyyn tuli vaihto ja taas lävistäjälle lisättyä laukkaa, tämä herätti kyllä oria, mutta ratsastajaa se hieman jähmetti.
”Muista ratsastaa hevosta edestä ylös samalla kun pohje ratsastaa eteen. Näin saat näyttävämpää ja kauhovaa liikettä hevosen etujalkoihin”, opastin Scillaa.
Laukan jälkeen irrottelimme hiukan ravissa ja aloimme leikitellä orin ravikapasiteetillä. Kun kerta ori haluaa mielummin nousta ylöspäin, niin teimme passagesta piaffeen siirtymisiä ja jotta tehtävä ei olisi ollut liian helppo, passagesta lähdettiin lisättyyn raviin ja siitä takaisin. Falco alkoi hiukan kuumua ja virittäytyi hyvin tunnelmiin. Lisätyt lähtivät oikeasti takajaloista kunnolla eteen, niin että Scilla oli jäädä jälkeen liikkeestä, mutta pystyi kuitenkin peesaamaan orin liikkeeseen.
Laukkatyöskentelyssä loppuun otimme laukanvaihtosarjoja kaarevalla uralla. Alkuun tuli virheitä ajoituksessa ja reitin pitämisessä, jotka johtivat pienen mielenosoitukselliseen hyppimiseen. Tilanne rauhoitettiin, otettiin suoralla uralla vaihtosarja ja palattiin takaisin kaarevalle ympyrän puolikkaalle. Kun molemmat keskittyivät, tehtävä onnistui mallikkaasti. Kehotin jatkamaan tämän treenausta ja ottamaan tämä ohjelmistoon, se jos joku tekee vaikutuksen tuomareihin onnistuessaan.

9. maaliskuuta 2014, kouluvalmennus, valmentajana Kiiu
Tänään aiheena oli laukanvaihdot, mutta sitä ennen teitte opastuksellani hyvät alkuverryttelyt. Aluksi vuorossa oli paljon taivutuksia eri suuntiin. Ravin jälkeen teitte laukassa määräämiäni tehtäviä, muun muassa voltteja. Kun olitte laukanneet tarpeeksi, aloititte tekemään laukanvaihtoja. Aluksi Falcon menossa oli kankeutta, mutta ori alkoi antaa periksi ja vaihdot onnistuivat koko ajan paremmin ja paremmin. Toistitte laukanvaihtotehtävän toisestakin suunnasta, jonka jälkeen teitte käynnissä ja ravissa väistöjä. Tämän jälkeen aloitte tehdä taas vaihtoja. Ori näytti todella uupuneelta, joten aloitte tehdä ravissa rauhallisia voltteja. Voltit sujuivat hyvin ja Falco rentoutui huomattavasti. Siirsit orin käyntiin ja annoit orin kävellä pitkin ohjin.

"Yhteistyönne näytti hienolta, jatkakaa samalla tavalla tulevaisuudessa! Harjoitelkaa väistöä enemmän, sillä ne näytti hieman unohtuneen teiltä."

3. helmikuuta 2014, päiväkirjamerkintä
Viime viikolla Falco loukkasi vasemman takajalkansa tarhassa hölmösti yksin riekkuessaan, tosin onneksi vain lievästi. Haava oli aivan vuohisen takaosassa ja olin käytännössä aivan varma, että se on mennyt jännetuppeen asti. Olin hermostua jo tosissaan, sillä Falcolla on vielä mielettömästi näytettävää porrastetuissa kisoissa ja se on niiden parissa yksi lupaavimmista ratsuistani - etenkin nyt, kun sen päähän on alkanut vihdoin ja viimein ilmestyä hieman enemmän järkeä. Aikaisemmin talvella toinen hannover-mussukkani Niko joutui lopullisesti kisaeläkkeelle jalkavaivojen vuoksi, joten maalailin mielessäni jo melkoisia kauhukuvia menetetystä urasta ja mahdollisuuksista. Onneksi luottoeläinlääkärini sai minut rauhoittumaan: kyseessä on vain pintanaarmu, vaikka aluksi homma näyttikin paljon pahemmalta. Nyt vain haava kunnolla kuntoon, ettei vain mikään infektio pääse jylläämään. Ja toivotaan, ettei tohelo orhini enää telo itseään. Tosin kyllä se tulee telomaan, sillä tämä ei ollut ensimmäinen eikä kolmas eikä edes viides kerta.

Parempiakin uutisia on luvassa: Falcon esikoisvauva Mortimer nappasi voiton ensimmäisestä kilpailustaan! En olisi koskaan uskonut, että nyt 6-vuotias ja (välillä ikävän paljon) isäänsä muistuttava hurmurihäslääjä aloittaisi kisauransa näin mielettömällä tavalla! Olin jo ehtinyt melkein tuomita koko varsan ja kaupitellut sitä yhteistyötallillemme Las Vegasiin, mutta ehkä Mortimerilla voisi sittenkin olla paikkansa meidänkin orirosterissamme. Olen jo ehtinyt epäillä Falcon periyttämislahjoja: mitä jos kaikki sen varsat perivät vain Falcon, krhm, hieman mielenkiintoisemmat puolet ja niistä tulee vain sympaattisia haahuilijoita? No, nyt se pelko on osoitettu ainakin ensimmäisen varsan kohdalla vääräksi. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan - onneksi tosin Moon Sugarin Jayde on jo tehnyt varauksen nyt keväällä syntyvästä varsasta, eipähän ainakaan jää meidän riesaksemme, jos sieltä sattuu ilmestymään jonkinlainen hömelö pikku-Falco.

2. joulukuuta 2013, valmentajana Lissu T.
Tänään valmennusvuorossa olivat Scilla ja Falco, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi hevospersoonaksi. Ratsukon alkuverryttelyt alkoivat laiskasti, oria ei tuntunut kiinnostavan eikä se yrittänytkään liikkua kunnolla. Mitä pidemmälle verryttelyt etenivät ja mitä useamman antamistani tehtävistä Scilla sai orinsa suorittamaan, sen paremmin Falco liikkui. Oriin tuli eloa ja ryhtiä, askellajit saivat rytmikkyyttä ja se alkoi käyttää kunnolla lihaksiaan. Mikä muutos, ja näin nopeasti! Kyllä huomaa, että Scilla on jo hetken tehnyt töitä ratsunsa kanssa.

Tänään hiottiin siirtymisiä ja laukanvaihtoja. Ratsukko aloitti keskiravi - koottu ravi - keskiravi -siirtymisillä, jotka alkoivat hivenen voimattomina mutta paranivat loppua kohden. Ravista laukkaan siirryttiin paljon terävämmin ja hieman hätäisesti, keskilaukka - koottu laukka -siirtymät taas olivat hillittyjä ja sulavia. Falco käytti takaosaansa ihailtavan hyvin, alun laiska meno katosi tyystin laukkasiirtymisten aikana ja hannoverori heräsi täysin.

Ratsukko kävi vielä kootut askellajit läpi muutamaan kertaan, joiden jälkeen hetki käyntiä pitkin ohjin ja laajakaarisia kiemuroita harjoitusravissa. Falco oli välikäyntien jälkeen entistäkin pörhäkkäämpänä alkamassa töihin, kun siirryimme laukanvaihtoihin. Tavoitteenamme oli 13-15 laukanvaihtoa jokaisella askeleella. Scilla ja Falco onnistuivat kerrasta, ratsukko vaihtoi laukkoja sulavasti viisitoista kertaa pysyen koko ajan samassa tempossa. Parin onnistuneen laukanvaihtoharjoituksen jälkeen ratsukko toisti laukannostoja ravista, jotta nekin saataisiin yhtä sulaviksi kuin muut valmennuksen tehtävät. Falco oli jo niin herkkä ja työnteon lumoissa, että siirtymät sujuivat kuin ajatus.

1. joulukuuta 2013, päiväkirjamerkintä
En voisi olla ylpeämpi! Falco, minun Falconi, tuli viime kuussa toiselle sijalle kauden arvostetuimmassa kisassa! Falco tuli toiseksi KRJ-cupissa ja vielä Grand Prix -luokassa! Aina välillä olen ajautunut miettimään, miksi ihmeessä roudasin tämän persoonallisen otuksen mukanani Saksasta, aika pitkälti vielä hetken mielijohteesta, mutta etenkin näinä hetkinä se syy on helppo muistaa. Falco on aiheuttanut minulle ehkä kaikista hevosista eniten harmaita hiuksia, mutta samalla se on pahentanut melkoisella tavalla naururyppyjäni. Ovathan rypytkin sinällään ikävä juttu, mutta ilman niitä - eli ilman Falcoa - hevosharrastuksestani puuttuisi paljon.
Nyt siis nokka, tai turpa, kohti uusia tuulia. Kyllähän minä jo ensikohtaamisella huomasin Falcossa olevan ihan kamalan paljon potentiaalia, mutta että näin paljon... Jestas, ei tästä meinaa ylpeä omistaja päästä yli! Vaikka talli on täynnä melkoisia ruusukehaita, jotenkin tällaiset sijoitukset tuntuvat aina yhtä hienoilta - etenkin silloin, kun kyseessä on Falcon kaltainen hevonen, jota moni on epäillyt. Tosin muuten emme ole vielä dominoineet kisakentillä ihan haluamallani tavalla, mutta nyt joulukuussa on tiedossa useammat isot kisat. Toivotaan, että minun ja Falcon yhteistyö jatkuu näin mielettömänä!