|
TÄMÄ ON VIRTUAALIHEVONEN / THIS IS A SIM-GAME HORSE
KWB Anjelika
L U O N N E K U V A U S
KWB Anjelika, tutummin Jelly, on Ebenholzin Kirsiltä ostamani Kinshipin kasvattama puoliveritamma perin vilkkaalla luonteella höystettynä. Ensisilmäys tammaan riitti kertomaan sen positiivisuudesta ja elämänhalusta ja tähän juuri tammassa suuresti ihastuin. Vaikutelmaa ei mitenkään pilannut suku, päinvastoin; isä on hieno kolmannelle kantakirjattu trakehner-ori Millenium Star T, Startallin hevosia, jonka isä taas on maineikas Alté. Emääkään ei mainitsematta saa jättää, onhan kyseessä englantilainen täysiveritamma Alaney Nin xx joka mukavasti on esteiden parissa pärjännyt, jonka isä taas puolestaan on myöskin mainetta niittänyt Anskaar Nin xx. Minulle tullessaan Jellyllä oli kisattu esteiden ja kenttäratsastuksen parissa vaihtelevalla menestyksellä, jälkeläisiä ei tammalla vielä ollut nuoresta iästä johtuen, 6-vuotiashan se minulle tullessaan vasta oli. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus Jellyn kanssa kisakenttiä, lähinnä estekenttiä, kierrellä kokemusta kartuttaen ja myöhemmin siirtyä siitostamman rooliin. Ratsastettaessa Jelly on eloisa ja yritteliäs, mutta kuuntelee kyllä valppaasti apuja ja pyrkii niiden mukaan toimimaan. Varsinkin kokemattoman ratsastajan selässä ollessa antamassa varsin ristiriitaisia apuja Jelly-parka menee täysin sekaisin niitä kaikkia yrittäessään noudattaa, eikä olisi ensimmäinen kerta kun neiti on vähällä omiin jalkoihinsa kompastua. Menohaluja Jellyltä joka tapauksessa löytyy runsaasti eikä tammaa koskaan kahta kertaa tarvitse kovempaan vauhtiin yllyttää kun jo saa pidätteillä kiitämistä hidastella. Jellyn askeleet eivät varsinaisesti mukavat ole istua, sen verran pomppuista saattaa matkanteko varsinkin ravissa olla vaikka laukka jo huomattavasti pehmeämpää onkin. Kouluratsuna Jelly on melkoisen levoton eikä sitä kärsivälliseksi aina voi luonnehtia, selvästi se mieluummin esteiden yli liitäisi kuin valkoisten aitojen sisällä peruuttelisi askelen kerrallaan. Tamman liikkeistäkin se tietty tarvittava lennokkuus ja näyttävyys katsottaessakin puuttuu, joten vaativissa luokissa ei Jellyä tuskin tulla kisakentillä näkemään, helpoissa luokissa korkeintaan. Esteratsuna Jelly on innokas ja rohkea eikä tyyliäkään puutu, selvä estelahjakkuus siis kyseessä. Mukavan sutjakkaasti tamma esteradalla liikkuu, lähestymiset eivät aina aivan nappiin osu mutta esteiden tyylipuhdas ylitys ja alastulo korvannevat tämän pienen epäkohdan. Kapasiteettia Jellyltä löytyy vaikka mihin esteiden saralla, tätä neitiä tullaan varmasti näkemään estekenttiä valloittamassa! :) Maastossa Jelly on tuttuun tapaansa hyvin vilkas ja utelias, uudet jännittävät asiat eivät koskaan jää tutkimatta - ja usein myös pelästymättä. Toisinaan tamma ei kavahda niin mitään, toisinaan se taas säikähtää pienintäkin räsähdystä kilometrien säteellä ja häntä putkella pyrkii pinkaisemaan takaisin tuttuun ja turvalliseen kotikarsinaan. Maastoretket saattavat siis hyvinkin hermoja raastavia Jellyn kanssa olla, aloittelijoiden käsiin ei tammaa uskalla maastoon antaa sen arvaamattomuuden vuoksi ja usein neiti tarvitsee tukijoukoiksi muutaman hevoskaverin kohtamaan metsän kummitukset. Hoidettaessa Jelly on varsin kiltti joskin uusia testaileva, toisinaan myös varsin levoton hoidettava. Kiinni kannattaa tamma siis harjatessa sitoa, muuten se saattaa ympäri karsinaa, tai mahdollisesti tallia jos se karsinan saa auki keploteltua, vaellella. Kavioiden puhdistus ei suurempia ongelmia tuota, joskus Jelly saattaa kolmella jalalla yrittää pomppia karkuun hoitajalta mutta rauhoittuu kyllä heti tomeran käskyn siihen saatuaan. Varususteita laitettaessa tietenkin kaikki keinot suitsien laittamisen välttämäsiseksi käytetään pään ylös viskomisesta ja poispäin kääntämisestä hampaidenpaljastamiseen ja nurkkaan vetäytymiseen asti. Koskaan ei Jelly kuitenkaan näyki vaikka usein korvat niskaan kiinni liimautuvatkin, mutta hankala se muuten osaakin olla. Taluttaessa Jelly käyttäytyy ihan mukavasti ja oikeaoppisesti, joskus vauhtia tosin löytyy hieman liikaa taluttajan mukana roikkumiseen, mutta yleensä kipakka nykäisy riimunnarusta saa tamman taas aisoihin. Tarhaan viedessä tamma noudattaa myöskin kultaisen käytöksen sääntöjä eikä taluttajaansa jyräile, vaikka halu jaloittelemaan toki suuri on ja nopsasti saa taluttaja riimunnarun riimuista irrottaa tarhan aitojen sisäpuolelle päästyä, muuten saa turhan usein metsästää Jellyä pienen ikuisuuden saadakseen narun takaisin itselleen pois jaloista tallautumasta. Eläinlääkärin tai kengittäjän ollessa vuorossa Jelly tuntuu yrittävän sulautua karsinan takanurkkaukseen ja hyvinkin vastahakoisesti sieltä pois tepastelee. Toimenpiteiden aikana tamma värjöittelee mahdollisimman lähellä seinää korvat pahansuovasti vaakatasossa taaksepäin, mutta tottelee kyllä eläinlääkäriä/kengittäjää. Traileriin lastaaminen ei useinkaan ongelmia tuota vaan reippaasti Jelly lastaussiltaa pitkin ylös kävelee ja sisälle kiltisti jää seisoskelemaan, mitä turhia alussa riehumaan, matkan ajaksi kun kannattaa voimia säästää. Ja voimia tuntuukin tammalta löytyvän, millään ei jaksa ymmärtää miten se niin suunnattomasti jaksaa seiniä kolistella ja kaikkeen mahdolliseen irtaimistoon kajota. Kuljetussuojien kanssa saa siis tarkkana olla ettei Jelly vain pääse itseään telomaan ja myös kuljetusvaunun vuoraus tarkistaa, matkaseuraksi tulee Jellylle löytyä rauhoittava heinäverkko täynnä rouskutettavaa. Kisapaikalla Jelly käyttäytyy ailahtelevaisesti, joskus se on todella rauhallinen ja tyyni ja taas joskus ei mistään tunnu mitään tulevan ja yleinen sählääminen tuntuu kaiken ajan syövän, hyvin pitkälti ratsastajalla menee samoin, kumpikohan sitten lienee seurausta toisesta. Suoritukseen Jelly yleensä keskittyy niin hyvin kuin suinkin on mahdollista ottaen huomioon neidin vilkkauden ja eloisuuden, mutta lähes aina tamma antaa parastaan, joka useinkin hyvin pitkälle riittää varsinkin esteiden parissa. S U K U T A U L U
S U K U S E L V I T Y S
Isänisänisä, kimo trakehnerori Allegro, oli erinomainen esteratsu. Se kisasi kansainvälisillä kentillä asti 150cm luokkia. Jälkeläisilleen se periytti estelahjojen lisäksi myös suurta kokoaan ja lempeää luonnettaan, joista se oli kotimaassaan Saksassa varsin tunnettu. Allegro kuoli kunnoitettavassa 31 vuoden iässä ja ehtikin jättää jälkeensä kymmeniä hienoja ja pärjänneitä jälkeläisiä. Isänisänemä Carmila oli sekin kimo, estepainotteinen trakehner, mutta ei yltänyt läheskään samanlaisiin suorituksiin kuin Allegro. Se kisasi noin metrin luokkia hyvällä menestyksellä mutta syystä tai toisesta ei koskaan sen korkeammalle edennyt, ymmärtääkseni tamman omistajat eivät kisauksen suhteen kovinkaan tavoitteellisia olleet. Luonteeltaan Carmila oli sähäkkä ja leiskuva tamma, mitä Allegro oli omiaan tasoittamaan. Isänemänisä Felix Fever oli kimo trakehner sekin, joka kisasi esteiden parissa. Nuorena Felix Feveristä kaavailtiin suurtakin tähteä ja alku näytti lähtevän varsin nousukiitoisesti: ori saavutti monia voittoja metrin luokista ja sen kunto ja kyvyt tuntuivat koko ajan nousevan. Jokin kuitenkin meni aavistuksen verran pieleen eikä ori koskaan kohonnut kisaamaan kansainväliselle tasolle eikä sillä käsittääkseni startattu 130cm korkeammissa luokissa. Felixin jälkeläiset ovat myös olleet varsin monenkirjavaa porukkaa: moni tuntuu menestyneen kohtalaisesti kenttäratsastuksessa ja onpa muutama niittänyt mainetta koulukentilläkin estehirmujen lisäksi. Isänemänemä Invinciblen suvussa oli paljon täysiveriverta ja se näkyi myös tamman rakenteessa: se oli äärimmäisen siro mutta kestävä trakehnertamma. Estelahjoja tammalla myös oli varsin kiitettävästi vaikka sen ura jäikin melkoisen lyhyeksi sen omistajan keskittyessä lähinnä jalostustoimintaan. Varsomisten välissä Invincible kuitenkin pääsi näyttämään kynsiään myös kilparadoille vaikka ei nyt aivan nimensä veroinen ollutkaan, muutamia sijoituksia jopa 140cm luokista se kuitenkin saavutti. Luonteeltaan tamma oli kuulemani mukaan varsin kiltti ja helppo käsitellä, jota on vaikea kuvitella kun ottaa huomioon Crazy Drachenin varsin vaativan luonteen. Emänisänisä Andromeda xx oli nopea ja näpsäkkä ruunikko englantilainen täysiverinen, jonka suvussa oli melkoisesti laukkahevosia. Orilla itselläänkin kilpailtiin nuorena risuestelaukoissa, mutta kovin kehuttavaa uraa ei sille auennut tätä kautta. Varsinaisilla esteillä se kuitenkin pärjäsi melkoisen hyvin ja sulautui erinomaisesti puoliveristen joukkoon. Orilla olikin valtava hyppykapasiteetti ja voimalla ja rohkeudella se ponkaisi isommistakin esteistä yli. Myös ottaessa huomioon Andromedan nopeuden onkin hieman ihme, ettei se risuesteissä sen suuremmin pärjännyt - kenties ori ei vain viihtynyt suuren hevoslauman keskellä juostessa vaan toimi paremmin yksin radalla mennessään, kaikki edellytykset sillä kyllä olisi ollut pärjätä myös laukkakisoissa niin sukunsa kuin omien ominaisuuksiensa puolesta. Emänisänemä Queen Almond Eyes xx sen sijaan oli sekin ruunikko täysiverinen mutta ei Andromedan kaltaisesti omannut juuri ollenkaan laukkahistoriaa niin itsensä kuin sukunsakaan puolesta. Tämä kiltti ja rauhallinen tamma oli vahvasti koulupainotteinen, vaikka sen omistajat eivät sitä suurempiin kisoihin koskaan vieneetkään, vaikka kapasiteetti olisi hyvinkin voinut riittää vaativampiinkin luokkiin - ainakin kasvattajan mairittelevien sanojen mukaan. Queen Almond Eyes astutettiin usein puoliverioreilla ja tuloksena oli varsin hyviä suorittajia niin esteille kuin kouluunkin. Emänemänisä Candlestick xx oli varsin isokokoinen englantilainen täysiveriori, joka oli myös oiva esteratsu: se kisasi reilusti yli metrin luokissa ja oli mukana myös monissa arvostetummissa kisoissa. Rakenteeltaan Candlestick oli varsinainen köriläs: säkäkorkeutta sillä oli yli 170cm ja täysiveriseksi se oli melkoisen vankkarakenteinen, lähes puoliverisen kaltainen ja sellaiseksi sitä usein kisoissa luultiinkin. Lähes kaikista Candlestickin jälkeläisistä on tullut esteratsuja, joskin vain harva näistä on sen kummemmin menestystä saavuttanut. Emänemänemä Amber Eyes xx oli sekin estepainotteinen musta täysiveritamma, joka kuulemani mukaan oli varsin äksy ja kipakka luonteeltaan. Kisoissakin tamma pyöri jonkin verran, mutta lähinnä se starttasi vain metrin tai sitä pienemmissä luokissa - kenties vaativan luonteensa vuoksi kapasiteetti ei juuri sen pidemmälle yltänyt. Suvullisesti Amber Eyes oli melkoinen sekasikiö: osa suvusta oli menestyksekkäitä laukkahevosia, kun taas toinen puoli sukulaisista oli kisannut niin esteitä, kenttää, koulua kuin muitakin lajeja aina valjakkoon asti. J Ä L K E L Ä I S E T
fwb-t. Casablanca AIR, s. 16.01.2005, i. Greymask's Cobalt fwb-t. N'Anastasya, s. 15.08.2005, i. Angel's Dream Keys xx fwb-t. Sensemilia AIR, s. 29.01.2009, i. Human of Aspeck fwb-o. Lou Balfour AIR, s. 28.02.2009, i. Lau Barrier fwb-t. Abscissa AIR, s. 14.04.2009, i. Macho von Argen K I S A K A L E N T E R I
Yhteensä 93 sijoitusta ERJ:n alaisissa kisoissa
V A L M E N N U K S E T
26. huhtikuuta 2009 omassa maneesissa, valmentajana Webbenia Jelly tanssahteli, kun ratsastaja yritti saada sen kulkemaan muodossa. Alkuverkka oli ollut hupaisaa katsottavaa, sillä hevonen oli sinkoillut milloin minnekin. Sitten se aloitti tanssin, jota voisi esitellä Grand Prix-koululuokissa. Kun päästiin itse asiaan, eli esteille, tamma muuttui. Siitä tuli kuuliainen ja helposti ratsastettava. Hevonen ei venynyt liikaa missään kohdissa, vaikka ratsastaja ei koko ajan pitänytkään ohjia kunnolla kädessään. Ohjasin ratsukon hyppäämään rakentamaani rataa, joka alkoi sarjalla. Sitä käännös lävistäjälle, jolla seisoi portti. Lopetus tuli okserin muodossa. Ratsastaja oli hyvin mukana sarjalla, mutta käännöksessä hän jotenkin horjahti ja hyppy ei sujunut niin hyvin kuin mahdollista. Vauhti lisääntyi huolestuttavasti ristikolle ja pelkäsin jo, että kohta jymisee. Hevonen kuitenkin hidasti ja ponnisti ja ratsastaja pääsi mukaan hyppyyn yllättävän nopeasti. Okseri meni kummankin kohdalta mukavan hallitusti. 10.04.2009, omassa maneesissa, valmentajana Noora Ratsukot tekivät alkulämmittelyt ulkokentällä. Maneesiin rakennettiin aluksi metrin korkea 9 esteen rata. Kunnolla lämmiteltyään ratsukot tulivat sisälle. Maneesi oli jaettu kahteen osaan, toisessa osassa oli rata ja toisessa muutamia yksittäisesteitä ja yksi kahden esteen sarja. Rata käytiin suorittamassa yksi kerrallaan ensin kerran ja sitten siirryimme toiseen päähän. Pyytelin ratsastajia hyppimään aina tiettyjä esteitä yksitellen. Lopuksi hypättiin 120 senttiä korkeita yksittäisiä esteitä ja aivan viimeisenä koko rata niin, että jokainen onnistui mahdollisimman hyvin. Jelly teki koko valmennuksen ajan kunnolla töitä, eikä tamma jättänyt ainuttakaan estettä hyppäämättä. Ratsastajan ei juuri tarvinnut kahdesti kehoittaa sitä esteelle, se oli hyppäämässä jo monta metriä ennen Miiaa. Muutama myöhästyminen hyppyyn myötäämisessä siis tuli, mutta ratsukko teki muutoin erinomaista ja selvää jälkeä niin radalla kuin yksittäisilläkin esteillä. Jelly liikkui valppaana eteenpäin ja kuunteli ratsastajansa apuja, vaikka ryntäsikin esteille Miian pidättelyistä huolimatta. Miia säilyi kuitenkin ehjänä ja istui rauhallisena selässä vakain käsin. Jelly liikkui nätisti muodossa koko ajan, eikä pyrkinyt lähtemään lentoon tai muuta vastaavaa. 23.02.2009, omassa maneesissa, valmentajana Liituorava Tänään pitäisin sinulle ja Jellylle estevalmennuksen aiheena askelpituudet ja sarjat. Kun saavuin maneesin, ravailit ympyrällä ja taivuttelit Jellyä. Huusinkin teille, että jatkakaa vain. Hevosen piti olla hyvin vertynyt. Kun alkuverryttelyt oli tehty ja Jelly kulki nätisti tasapainossa, laitoin teidät hyppäämän 80cm punavalkoisen pystyn. Hyppy sujui muuten hyvin, mutta olisit voinut antaa hiukan tarkemmat avut ponnistautumiseen. Se kun näytti hiukan haparoivan. Korotin esteen metriin ja nyt apusi oli jo hiukan tarkemmat ja hyppy oli ihan mukavan näköinen. Kasasin pitkälle sivulle kahden esteen sarjan, joista ensimmäinen oli 80cm peruspysty ja toinen metrin okseri. Lähestyitte esteelle ihan sopivan mittaista laukkaa, mutta jokin meni ponnistuksessa pieleen. Jelly teki äkkipysähdyksen ja pysyit vaivoin kyydissä. Koska minusta tuntui, että Jelly tarvitsee enemmän kuuliaisuutta, tein teille jumppasarjan 40cm esteistä ja sinua käskin laittamaan jalustimet kaulalle. Teitte ensin ympyrän ja sitten jumppikselle. ”Pohjetta nyt, ja nyt, ja nyt! Noin, hienoa!” kehuin teitä, koska nyt hypyt olivat juuri sopivasta kohtaa ponnistettuja. Otit jalustimet takaisin jalkaan ja siirryimme takaisin sarjan pariin. Ensiksi laukkasitte pari volttia ja sitten esteelle sopivalla vauhdilla. Nyt muistit antaa sopivassa kohtaa pohkeet ja liitelitte koko sarjan yli nätillä loikilla. Pari kertaa vielä tulitte tämän, mutta sitten olikin aika jo vierähtänyt ja oli aika lopettaa. Loppuverkaksi tein teille kavalettisarjan, joka sujui ihan kivasti. Jellyssä oli potentiaalia, mutta hiukan tarkemmaksi sen lähestymiset pitäisi saada pienillä esteillä. K U V A G A L L E R I A
© Anni Luvaton kopioiminen tekijänoikeuslain nojalla ehdottomasti kielletty! Copying without a permission is prohibited by the copyright law! |
